Aaroninvuoren projektin alkuvaiheet

Amerikkalaiset arkeologit kaivoivat 1990-luvun alussa esiin Petran keskustasta suuren kirkon rauniot. Kirkko oli peräisin 500-luvulta. Sen lattiaa koristivat marmorikuviot ja upeat mosaiikit ihmis- ja eläinaiheineen. Yllätys oli suuri, sillä siihen asti oli kuviteltu, että Petrassa ei ollut juuri minkäänlaista elämää vuoden 363 rajun maanjäristyksen jälkeen ja että kaikki elämä päättyi viimeistään vuoden 551 tuhoisaan maanjäristykseen.

Vielä suurempi yllätys odotti kirkon sivuhuoneessa, jossa arkeologien pelkka osui tulipalossa hiiltyneeseen asiakirja-arkistoon. Suomalainen konservointiryhmä pelasti hiiltyneet papyrukset luettavaan muotoon. Petralaisen suvun omaisuusarkisto vuodesta 537(?) vuoteen 592 herätti henkiin myöhäisantiikin kaupungin vilkkaan ja värikkään elämän.

Arkisto kertoi myös kaupungin ympäristöstä, sen maanviljelysalueista ja julkisista rakennuksista. Eräässä testamentissa sairastunut Obodianos lupaa Pyhän Ylipappi Aaronin luostarille puolet omaisuudestaan, ellei hän selviä hengissä. Toisen puolen saa Petran sairaala.

Testamentin tieto vahvisti vanhan perimätiedon. Ainakin 500-luvun Petrassa tunnettiin Aaronin hautakirkko. Sen yhteydessä ollut luostari on nyt paikallistettu. Nykyisen islamilaisen Profeetta Aaronin hautamuistomerkin alapuolella Aaronin vuoren ylätasangolla 1250 metrin korkeudessa onkin kiintoisa 3000 m2:n rauniokasa, aivan ilmeisesti vanhan luostarin rauniot. Paikalla ei ole ennen suoritettu kaivauksia. Hiiltyneiden papyrusten konservoimisesta ja lukemisesta oli siis syytä siirtyä tutkimaan tarkemmin raunioita. Jordanian muinaismuistoviranomaiset tulivat vastaan. Arkeologinen tutkimuslupa järjestyi kiitokseksi hiiltyneiden papyrusten pelastamisesta.

Mikäli haluat kuulla enemmän papyrusarkistosta, voit katsoa Helsingin yliopiston tilausvideopalvelimelta (http://video.helsinki.fi/) Pekka Pulkkilan 1995 kuvaaman ja äänittämän PETRA-VIDEON. Videolla professori Jaakko Frösén kertoo Petrasta ja erityisesti hiiltyneestä papyrusarkistosta.
Voit myös lukea Obodianoksen testamentista.

Suomalaisen viisi vuotta kestävän kaivausprojektin tarkoituksena on suorittaa arkeologiset kaivaukset, konservointi ja tulosten julkaiseminen, myös kouluttaa suomalaisia arkeologeja kenttätyöhön klassillisella ja bysanttilaisella maaperällä. Erityisen oleellista on projektin monitieteellinen lähestymistapa. Perinteisten arkeologisten kenttätyömetodien lisäksi projektissa toteutetaan paitsi materiaalianalyysejä (keramiikka, kivi, luu, jne.), myös historiallista, geomorfologista, kartografista, osteologista, epigraafista ja etnoarkeologista tutkimusta.

Aaronin hauta on yksi kolmen uskonnon, juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin, tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita 'Pyhällä Maalla'. Kaivausten yhteydessä luostarissa suoritetaan rakenteiden konservointityöt sekä laaditaan opasteet ja opaskirjaset matkailijoita varten. Samoin on tarkoitus kartoittaa ja tutkia alustavasti mahdolliset muut muinaisjäännökset ja luolat luostarin välittömässä läheisyydessä sekä kartoittaa perusteellisesti koko vuoren maanviljelysalue.

Kaivausten toteutus

Kaivausten johto on suomalaisten käsissä ja opettajina käytetään parhaita ulkomaisia asiantuntijoita Euroopasta, Lähi-idästä ja Yhdysvalloista. Työn edistyessä ja opin lisääntyessä myös tieteellinen vastuu siirretään asteittain suomalaisille. Kaivausleirille halukkaita opiskelijoita oli enemmän kuin pystyttiin ottamaan. Varsinaisen kaivaustyön tekevät paikalliset beduiinit, joille arkeologiset projektit ja turismi ovat tärkeä tulonlähde. Kenttätöitä tehdään paikan päällä kaksi kuukautta vuosittain. Muu aika käytetään löytöjen tutkimiseen ja julkaisemiseen.

Kolmiulotteisen mallinnuksen avulla tallennetaan kaikki kaivaustieto virtuaalitodellisuuteen ja saadaan samalla havainnollinen kuva kaivausalueesta, sen kerrostumista, ja kaivausten edistymisestä. Aineiston pohjalta voidaan rakentaa vaikkapa arkeologinen tietokonepeli.

Haasteet

Erityisen tärkeää kaivausprojektin onnistumiselle on se, että huolto toimii ongelmitta. Osanottajat leiriytyvät ylätasangolle kaivauspaikan läheisyyteen beduiinitelttaan. Aika ja välimatkat saavat uuden merkityksen Aaroninvuorella. Juoma- ja pesuvesi on kuljetettava ylös aasikaravaanilla. Sairastumisten varalta mukana on lääkäri.

Aaronin luostari sijaitsi näköyhteyden päässä Petrasta. Yhteys lisäsi turvallisuuden tunnetta varsinkin aavikko- ja rajaseuduilla. Vaaran uhatessa merkkitulet saivat ihmiset hakemaan turvaa rakennuksista, jotka olivat samalla pieniä linnoituksia.

Kaivausleirillä ryhmien keskinäinen yhteydenpito samoin kuin yhteydet Petraan, Ammaniin, yliopistoon ja vaikkapa kotiin hoidetaan matkapuhelimella ja sähköpostilla. Niiden tarvitsema sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla. Aurinkoa vuorella riittää.

Projektin tuloksia esitellään televisiossa ja radiossa sekä lukuisissa tieteellisten seurojen esitelmätilaisuuksissa. Lisäksi projektista on kirjoitettu lukuisia yleistajuisia artikkeleja sanoma- ja aikakauslehdissä. Projektin vuosittainen raportti julkaistaan vuosikirjassa Annual of the Department of Antiquities of Jordan. Projektiin liittyviä yksityiskohtaisempia tutkimuksia julkaistaan kansainvälisissä tieteellisissä aikakauskirjoissa. Kenttätöiden aikana kehitettävistä teknisistä menetelmistä raportoidaan myös fotogrammetrian kongresseissa ja seminaareissa.
(Projektiin liittyviä julkaisuja - Lehdistötiedotteet)