Finnish Jabal Haroun Projectin synty

Etelä-Jordaniassa sijaitseva nabatealaisen kuningaskunnan muinainen pääkaupunki Petra on aina ollut historioitsijoiden ja arkeologien kiinnostuksen kohteena, mutta sen bysanttilainen kausi (300-luvulta varhaiselle 600-luvulle jKr.) oli jäänyt varsin vähälle huomiolle 1990-luvulle asti. Silloin American Center of Oriental Research (ACOR) kaivoi esille Petran keskustassa sijaitsevan basilikakirkon. Kirkko on ajoitettu 400-500-luvuille jKr. ja se on upeasti koristeltu lattia- ja seinämosaiikein ja marmorikalustein. Tällainen vauraus on yllättävää, koska aiemmin uskottiin, että kaupunki kuihtui huomattavasti vuoden 363 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen ja hylättiin kokonaan toisen maanjäristyksen jälkeen vuonna 551. Vielä odottamattomampaa oli hiiltyneen papyrusarkiston löytyminen basilikan viereisestä huoneesta vuonna 1993. Helsingin yliopiston professorin Jaakko Frösénin johtama suomalainen konservoija- ja papyrologiryhmä kutsuttiin turvaamaan kääröjen konservointi ja säilyminen. Yhteistyössä Michiganin yliopiston papyrologien kanssa suomalaisryhmä jatkaa työtään näiden tärkeiden asiakirjojen julkaisemisen parissa.

Papyrukset ovat peräisin vuosilta 537-592/3 jKr. Ne paljastavat vilkkaan kaupunkielämän jatkuneen tuona aikana, eikä niissä viitata maanjäristyksiin tai niiden mahdollisiin seurauksiin. Asiakirjoissa kuvataan kaupungin verohallintoa sekä Petran vaurasta ympäristöä peltoineen, taloineen ja maanviljelysjärjestelmineen. Yksi asiakirja on erityisen kiinnostava. Papyrus Petra inv. 6,  joka on päivätty 15. kesäkuuta 573 jKr., mainitsee "meidän herramme Pyhän Ylipappi Aaronin talon" Petran kaupungin ulkopuolella. Tämä papyrus viittaa melko varmasti Pyhän Aaronin luostariin Petran lähellä.

Tässä yhteydessä Petrasta noin 5 km lounaaseen sijaitseva Jabal Haroun (profeetta Aaronin vuori) ja sen ympäristö ovat erityisen tärkeitä. Juutalaisen, kristillisen ja islamilaisen perinteen mukaan vuorta pidetään Mooseksen veljen Aaronin hautapaikkana. Vuoren huipulla on 1300-luvulla rakennettu islamilainen pyhäkkö (weli) ja siellä kenotafi (muistohauta), jonka uskotaan sisältävän Aaronin jäännökset. Lisäksi vuoren suurella tasangolla noin 1250 metrin korkeudella merenpinnasta on laaja tuhoutunut arkkitehtoninen kompleksi. Historialliset tiedot ja alustavat tutkimukset viittasivat siihen, että paikalla olisi sijainnut varhaiskristillinen luostari. Yhteensä olemassaolevien lähteiden perusteella vaikutti todennäköiseltä, että Jabal Harounin ylätasangolla olevat rauniot kuuluivat bysanttilaisaikaiselle Pyhän Aaronin luostarille. Tämä hypoteesi voitiin vahvistaa lopullisesti kuitenkin vain arkeologisten kaivausten avulla. Näin ollen Finnish Jabal Harûn Project (FJHP) aloitti perusteelliset tutkimukset kohteessa ja sen ympäristössä vuonna 1997. Projektia johtaa professori Jaakko Frösén, ja se saa tukea Helsingin yliopistolta ja Suomen akatemialta.

Projektin tavoitteet

FJHP on monta tutkimuskautta kestävä poikkitieteellinen hanke. Projektin tärkein tavoite on tutkia ihmisasutuksen alueellisia ja ajallisia muutoksia Jabal Harounin alueella painottuen erityisesti bysanttilaiseksi luostariksi tunnistetun kohteen asutuksen kestoon ja luonteeseen. Projekti tutkii myös ihmisten tapoja sopeutua muinaiseen ympäristöön, maankäyttöä, muinaista maanviljelystä sekä luonnonvarojen hyödyntämistä. Projekti myös käsittelee Jabal Harounin alueen ja Petran kaupungin suhdetta nabatealaisesta kaudesta varhaisislamilaiseen aikaan. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi projektiin kuuluu arkeologisten kaivausten ja inventoinnin lisäksi maanmittausta kentällä ja kartografista tutkimusta, arkkitehtuuriin perehtymistä, ympäristön geologian kartoitusta, muinaisten kasvien ja eläinten jäänteiden tutkimusta sekä etnoarkeologista tutkimusta.

Kenttätyön päätyttyä projekti keskittyy kohteen loppukonservointiin ja suojeluun. Vierailijoita varten valmistetaan kylttejä ja opaskirjanen. Projekti tuottaa myös tieteellisen julkaisun, jossa käsitellään kaikkia projektin osa-alueita. Inventoinnin ja kaivauksen mittaustiedot muunnetaan kolmiulotteiseen muotoon rakenteiden ja alueen visualisoimiseksi.  Näitä tietoja esitellään vähitellen myös näillä verkkosivuilla.

Osallistujat ja haasteet

Tärkeä osa FJHP:ta on suomalaisten arkeologien, maanmittareiden, valokuvaajien, arkkitehtien ja konservaattoreiden kouluttaminen työskentelemään Lähi-idässä ja heidän perehdyttämisensä alueen tieteellisiin ja kulttuurisiin haasteisiin. Projektissa on mukana korkeasti koulutettuja ja kokeneita arkeologeja ja konservaattoreita Yhdysvalloista, Ruotsista ja Italiasta, ja se pitää yllä läheisiä suhteita muihin alueella toimiviin arkeologisiin työryhmiin, erityisesti sveitsiläis-liechtensteinilaiseen Ez Zantur -projektiin. Suurimman osan kaivauksen fyysisestä työstä tekevät paikalliset työmiehet, joille arkeologiset projektit ja turismi ovat tärkeitä tulonlähteitä. Kenttätyökaudet kestävät yleensä viisi viikkoa vuodessa, ja kenttätyön ulkopuolisena aikana projektin jäsenet tutkivat löytöjä ja valmistelevat alustavia raportteja.

Kohde sijaitsee melko syrjäisellä ja vaikeakulkuisella paikalla, joten projektin on kiinnitettävä erityistä huomiota logistiikan sujuvuuteen. Ryhmän jäsenet asuvat beduiiniteltoissa vuoren ylätasangolla. Kaikki ruoka ja tarvikkeet, myös vesi, on kannettava leiriin aaseilla. Pyhän Aaronin luostarista on näköyhteys Petraan. Tällainen visuaalinen linkki oli turvatoimenpide erityisesti raja-alueilla ja aavikoilla. Projektin jäsenet käyttävät kuitenkin matkapuhelimia ja sähköpostia yhteydenpitoon Petran, Ammanin ja Helsingin kanssa. Sähköä saadaan aurinkopaneeleista - ja aurinkoa riittää!

Alustava arvio ja projektin merkitys

Toistaiseksi FJHP on suorittanut arkeologisen tiedusteluretken (vuonna 1997) ja kuusi täyttä kaivauskautta (1998-2003). Samalla FJHP:n inventointi on systemaattisesti kartoittanut merkkejä ihmisen läsnäolosta alueella aina paleoliittisesta kivikaudesta nabatealaiseen ja bysanttilaiseen kauteen ja nykypäiviin asti. Suuren basilikakirkon, kappelin ja muiden rakennusten lisäksi luostarialueen kaivauksilta on paljastunut lukuisia esineitä ja tärkeää tietoa kompleksin olemassaolosta ja toiminnasta. Kenttätyön tulokset viittaavat siihen, että kompleksissa on luostarin lisäksi toiminut myös Pyhän Aaronin kunnioittamiselle omistautunut pyhiinvaelluskeskus 400-luvun lopusta 700-luvun alkuun, mahdollisesti jopa ristiretkiaikoihin asti (1100-luvulle).

Projektin merkitystä ei voi aliarvioida historiallisten ja kulttuuristen seurannaisvaikutusten sekä tutkimuksen tieteellisen arvon kannalta. Jabal Harounin kaivaus antaa arkeologeille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia ja tulkita täydellistä varhaiskristillistä luostarilaitosta ja sen arkkitehtuuria, kehitysvaiheita, jokapäiväistä elämää, taloutta ja muita toimintoja. Luostarikompleksin kokonaismerkitys kristinuskon leviämisen näkökulmasta on huomattava ei vain Jordaniassa, vaan koko Lähi-idässä. Löydöt todistavat taiteellisen kehityksen runsaudesta bysanttilaisella kaudella ja sen jatkuvuudesta varhaisislamilaiseen kauteen. On myös mainittava, että alueen yhteys merkittävään raamatulliseen perinteeseen tunnettiin jo antiikin aikaan, ja se oli erityisen tärkeä pyhiinvaelluksen kohde. Paikan pyhyys veti puoleensa niin kristittyjä, juutalaisia kuin muslimejakin vielä keskiajalla ja pyhiinvaellusperinne jatkuu yhä. Vuoren ympäristön inventointi tuottaa myös tärkeää tietoa alueen muinaisen maankäytön ymmärtämiseksi. Laaja vedenvarastointi- ja hallintajärjestelmä, jota FJHP:n inventointiryhmä on kartoittanut ja tutkinut, liittyi todennäköisesti intensiiviseen maanviljelyyn nabatealaisella kaudella. Se on eräs parhaiten säilyneitä tällaisia järjestelmiä koko Lähi-idässä.

Tulokset

Projektin vuosittaiset raportit julkaistaan Annual of the Department of Antiquities of Jordan -sarjassa.
(Katso sivua FJHP:n bibliografia)