| Lähi-Idässä
lasia on käytetty materiaalina ainakin 1400-luvulta ennen
ajanlaskumme alkua. Vanhimmat todisteet lasintuotannosta ovat
peräisin Egyptistä
ja Mesopotamiasta. Lasin puhallus ja ohutseinäisten lasiastioiden
teko
keksittiin kuitenkin vasta vuoden 70 eKr. tienoilla, luultavasti
Palestiinan
alueella. Lähi-Itä oli läpi koko antiikin
tärkeä keskus lasintuotannolle, vaikka
lasinvalmistustekniikka levisi vähitellen myös Eurooppaan.
Tämä traditio jatkui
ja uusiutui islamilaiseen aikaan saakka. Luultavasti
myös Petran alueella on ajoittain toiminut
lasinpuhallusvertaita, jotka toimittivat lasiesineitä paikalliseen
käyttöön.
Lasinpuhalluksen keksiminen teki lasiesineiden valmistuksen
halvemmaksi. Lasiesineet eivät enää olleet vain
ylellisyysesineitä vaan tulivat yleisemmin
käyttöön. Tämä näkyy myös
arkeologisessa löytöaineistossa, jossa lasilöytöjen
määrä kasvaa tultaessa keisariajalle (1.-3. vuosisata
jKr.) ja
myöhäisantiikin aikana. Lasinvalmistuksen raaka-aineet ovat kvartsihiekka, sooda (natriumkarbonaatti) ja kalkki. Värillistä lasia saadaan mm. lisäämällä erilaisia metallioksideja. Magnesiumia voidaan lisätä neutralisoimaan lasissa luonnostaan esiintyvää väriä ja täten tuottamaan läpinäkyvää, lähes kirkasta lasia. Kvartsi vaatii noin 1700º C lämpötilan sulaakseen, mutta lisäämällä soodaa sulamispistettä voidaan alentaa. Antiikin lasinsulatusuunit saatiin luultavasti kuumennettua noin 1050-1100º C lämpöisiksi. Lasimassa, joka kuumennetaan 1080º C lämpöiseksi, on tarpeeksi juoksevaa, jotta lasi voidaan puhaltaa muotoon. Lasilla on metallien kanssa se yhteinen ominaisuus, että rikkoutunutta materiaalia voidaan sulattaa uusien esineiden tuotantoa varten. Jo antiikin aikana järjestettiin vanhan lasimateriaalin keräilyä ja ostoa raaka-aineen hankkimiseksi lasipuhaltajien työpajoihin. Varsinkin bysanttilaisella ajalla (4.-7. vuosisata jKr.), jolloin tietyillä alueilla koettiin taloudellinen taantuma, raaka-aineen saanti saattoi olla vaikeaa. Näyttääkin siltä, että rikkoutuneet lasiesineet olivat tärkeä raaka-aine lasinvalmistuksessa. Tämä on nähtävissä myös Jabal Harûnin kaivauksissa löytyneestä lasimateriaalista. Rikkoutunutta lasia on otettu talteen ja osa käytetyistä lasiesineistä näyttää olleen uusiolasista tehtyjä. Suurin osa Jabal Harûnin lasilöydöistä on hyvin fragmentaarisessa tilassa. Sirpaleista voidaan kuitenkin tavallisesti päätellä, millaisesta esineestä on ollut alun perin kysymys. Paloja on löytynyt erilaisista lasipikareista ja muutamista lautasista. Aineistossa on myös erilaisten säilytysastioiden ja pullojen palasia. Noin neljäsosa kaikesta lasimateriaalista, joka Aaronin vuoren kaivauksissa on löytynyt, on peräisin erilaisista lasiastioista. Toinen neljännes löytömateriaalista koostuu ikkunalasista ja muutamista koristelaatoista. Ikkunalasit kuuluvat tavallisesti pyöreisiin, niin kutsuttuihin häränsilmäikkunoihin, joita käytettiin bysanttilaisissa kirkoissa noin 500-luvulta jKr. alkaen. Kolmas löytöryhmä, joka kattaa noin puolet kaikesta löydetystä lasimateriaalista, ovat lasilamput. Ne jakautuvat pääasiassa kahteen ryhmään: yksittäiset, kulhomaiset, kolmikahvaiset lamput, joita on ripustettu metalliketjujen varaan, sekä juomalasin muotoiset, varrella varustetut polycandelon-tyypin lamput, joita ripustettiin monta yhdessä erilaisiin kattokruunuihin. Suurin osa kaikista kaivauksilta löydetyistä lasiesineistä on luultavasti tuotettu jossakin paikallisessa työpajassa. Oman pienen ryhmänsä lasiesineistössä muodostavat varhaisislamilaiselta kaudelta peräisin olevat astiat. Tähän ryhmään kuuluu pari turkoosinvärisestä lasista valmistettua suoraseinäistä vaasia, jotka on koristeltu pihdeillä painetuilla ympyräkoristeluilla. Palasia on löytynyt myös laajasta, luultavasti jalallisesta vadista, joka on kaiverruksin koristeltu geometrisilla kuvioilla ja yhdellä toistuvalla arabiankielisellä sanalla. Nämä esineet ovat todennäköisesti tuontitavaraa. Lisäksi lasiesineistöön kuuluvat eri värisestä lasista tehdyt mosaiikkikuutiot (tesserat), joita on käytetty kirkkojen seinämosaiikeissa. Aaronin vuorelta ei ole löytynyt säilynyttä seinämosaiikin fragmenttia, mutta useat sadat lasiset mosaiikkikuutiot todistavat seinämosaiikkien ainakin jossakin vaiheessa koristaneen kirkon seiniä. |