Kiviesineistön tutkimus

Henrik Jansson ja professori Ari Siiriäinen tutkivat löytöaineistoa. (FJHP/1999)

Muinaisten ihmisten kiviesineet ja niiden valmistuksessa syntyneet jätteet muodostavat tärkeän tutkimusmateriaalin arkeologeille. Syy tähän on paljolti kiviesineen valmistusprosessissa, jossa jätettä syntyy usein huomattavan paljon. Kivien kestävyys on taannut esineiden ja jätteen erinomaisen säilymisen nykypäiviin asti. Kivi oli myös käytössä esineiden raaka-aineena pitkään ihmisen esihistoriassa, joten se tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia ihmisen toimintaa sekä siinä ajan kuluessa tapahtuneita muutoksia.   Kiviesineitä ja niiden työstöjätettä voidaan tutkia useilla tavoilla. Erilaisten  tutkimusten tavoitteena onkin valaista monipuolisesti kiviesineisiin liittyneitä asioita muinaisen ihmisen elämässä. Tavallisesti arkeologit tutkivat kiviesineiden koko elinkaarta raaka-aineen hankinnasta, esineiden valmistukseen ja käyttöön sekä niiden lopulliseen hylkäämiseen.    Kiviesineen raaka-ainetta ja sen alkuperää tutkimalla voidaan saada tietoa mm. ihmisten liikkumisesta ympäristössään ja vaihdannasta ihmisten ja yhteisöjen välillä. Tutkimalla millä tavalla kiveä on työstetty saadaan tietoa mm. ihmisten tarpeista ja heidän kulttuurillisista yhteyksistään. Kiviesineiden käyttöä selvittämällä saadaan tietoa siitä, mitä ihmiset tekivät ja mihin he kiviesineitään tarvitsivat.   FJHP:n tutkimuksissa löydetty kiviesineistö käsittää esineitä vanhemmalta paleoliittiselta kivikaudelta alkaen (alkaen vanhimmasta työkalujen käytöstä aikaan n. 200 000 v. sitten). Erityisen runsaasti esineistöä on kuitenkin noin 200 000 - 40 000 vuotta sitten olleelta keskimmäiseltä paleoliittisilta kivikaudelta. Myös viimeisen kymmenen tuhannen vuoden ajalta on runsaasti löytöjä. Nuorimmat piikiviesineet ovat luostarin kaivauksissa löytyneitä tuluskiviä hieman yli tuhannen vuoden takaa. Projektin tutkimuksissa on pyritty kiviaineiston avulla mallintamaan tutkimusalueen maankäyttöä ja siinä eri aikoina tapahtuneita muutoksia.