Aaroninvuoren kallioperä ja maisema

Paula Kouki

(klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman kartan selityksineen) Patoja Wadi as-Saddatissa (kuva: P.Kouki)

Jabal Harûn sijaitsee Wadi Araban vajoamalaakson reunavyöhykkeellä. Inventointialueen keskimääräinen korkeus merenpinnasta on n. 1000 m merenpinnan yläpuolella, mutta Jabal Harûnin huippu kohoaa 1320 m korkeuteen. Korkeuserot Petran seudulla ovat suuria, vaihtuen lännestä Wadi Araban n. 100  metristä itään ash-Sharah -vuoristoon, joka kohoaa Petran itäpuolella yli 1600 m korkeuteen. Kallioperä Jabal Harûnin alueella on pääasiassa kambri-ordovikaudella muodostunutta hiekkakiveä, mutta vuoren länsipuolelle siirroslinjojen väliin syntyneellä geosynkiliinialueella kallioperä on kalkkikiveä, joka on alkujaan kerrostunut liitukaudella muinaiseen merenpohjaan ja myöhemmin poimuttunut mannerliikuntojen seurauksena. Lisäksi vuoren pohjoispuolella ja paikoitellen myös itä- ja länsipuolella on hiekkakivikerrostumien alta paljastunut proterozooinen-varhaiskambrinen vulkaaninen porfyyri, joka kertoo muinaisesta tulivuoritoiminnasta alueella. Jabal Harûnin alueella on hyvin tiheä wadien eli kuivien jokiuomien verkosto, mikä on tyypillistä vuoristoisille semi-aridisille alueille. Suurimmat wadit ovat muodostuneet kallioperän siirroslinjoihin, ja niihin yhtyy lukemattomia sivu-uomia.Rankkasateiden sattuessa rinteiltä valuva vesi virtaa näissä uomissa ja kuljettaa suuria määriä hienojakoista maa-ainesta. Viimeistään nabataealaiset hyödynsivät tätä ilmiötä rakentamalla rinteille terassointeja ja wadeihin patoja, joiden avulla he ohjasivat veden virtausta, keräten hienojakoista maa-ainesta alarinteille ja uomien pohjille, jossa maahan imeytyvä sadevesi mahdollisti viljelyn.